Vaelluskurssin kuulumisia, 2. päivä: Joen ylitys ja suokävelyn ihanuus

1. päivä: Kohti metsän salaisuuksia

VK2013 636

Ensimmäisen nukutun yön jälkeen olo oli suurimalla osalla väsynyt, sillä ensimmäinen leiriyö nukutaan perinteisesti huonosti. Auringon lämmittäessä hyttystenpuremat kasvot ja sulattaessa kohmeiset varpaat mielialat kohosivat kuitenkin iloisiin ja odottavaisiin sfääreihin.

Aamupala nautittiin Karhukosken porinaa kuunnellessa. Annettu aikaraja leirin purkuun ylittyi, kuten asiaan kuuluu, reippaasti.

Vaelluskurssi2013_pokkari 105Lähdettyämme taivaltamaan osa joukostamme teki ilahduttavan löydön: kehnäsieniä! Nämä varsin maukkaat ruokasienet eivät olleet kovin monelle entuudestaan tuttuja, ja vetäjät selostivatkin mielellään sienen ominaispiirteitä.

Pienen tarpomisen jälkeen vasemmalle puolellemme jäi silta, jota pitkin olisi ollut vaivatonta ylittää joki. Helppo tie ei kuitenkaan meille sopinut, vaan rämmimme vyötärönkorkuisessa pusikossa alemmas jokea ylityspaikkaa etsien. Pienen epäilyn jälkeen päätimme, että hakemamme paikka oli löytynyt, ja lähdimme sandaalit tai crocsit jalassa ylittämään jokea.

VK2013 689

Selvisimme ilman suurempia huolia 20 cm syvyisen veden ylitysseikkailustamme, ja matka jatkui kohti pohjoista.

Vaelluskurssi2013_pokkari 044Päivä oli helteisen kuuma ja painostava, mutta mieliala silti korkealla. Pidettyämme tauon erään maatilan lähellä suurin osa ryhmästä (”nopeat”) lähtivät kuitenkin kävelemään väärään suuntaan, ja seurauksena tästä hidas ryhmä (joka käveli oikeata reittiä) ja nopea ryhmä olivat lähes samanaikaisesti perillä samassa risteyksessä.

Opetuksena oli kenties, että tarkistaminen kannattaa, vaikka se veisi hieman aikaa. Yhdessä eksyminen ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan pahalta, vaan matka eteni omalla painollaan kohti lounaspaikkaa Haukkajoen yläjuoksulla.

Juuri ennen lounasta käväisimme katsastamassa kauniin suon, Isonevan. Se oli tilaisuus ottaa kuumat vaelluskengät pois jaloista ja talsia paljain jaloin, ihanaa!

VK2013 712Avoin suo oli paahteinen paikka, mutta viileä suovesi virkisti kummasti. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

VK2013 725Tarkastelimme myös soiden peruskasveja. Suokukka, karpalot ja kihokit tulivat ohjaajien opastuksella kaikille tutuiksi. Suokävelyn jälkeen jatkettiin puolen kilometrin verran lounaspaikalle Haukkajoen rantaan.

Päivä oli niin kuuma, että ensimmäisenä etsiydyimme puun varjoon lepäilemään hetkeksi ja valmistelemaan lounasta. Joesta saimme myös täydennystä vesivarastoihimme. Helteisen kävelymatkan jälkeen lepohetki ja tankkaus olivat tarpeen ja lounas maistui harvinaisen hyvälle.

Lounaan jälkeen jatkoimme jalkapatikalla kohti Ison Ruokejärven leirintäaluetta. Matkaa tehtiin hiekkatiellä, metsäpolulla ja umpimetsässä. Aurinko porotti sinnikkäästi ja kuivat jäkälämatot murenivat kenkien alla.

VK2013 755Seuraava levähdyspaikka, Heinälahti, olikin lähellä. Perinteinen suomalainen järvimaisema ilahdutti meitä vaeltajia kovin, ja pian liu’uimme kallioilta veteen vilvoittelemaan. Lepotauon aikana ehdittiin myös tuijotella taivasta, syödä mustikoita ja tutustua toisiimme paremmin adjektiivileikin myötä. VK2013 750

Sitten rinkat selkään ja eteenpäin. Ylimääräinen tauko pidettiin Haukanhiedan kaivolla, jossa saimme varastot täyteen kylmää ja kirkasta vettä, oi!

Polku johdatteli meidät kumpuilevan metsän halki perille, ja rentouttavan venyttelytuokion jälkeen alkoivat leiriytymistoimet. Iltanuotiolla pohdittiin, että kansallispuiston metsässä on ainutlaatuinen tunnelma. Hoidetun puupellon vaihtumisen ehkä kaoottiseen mutta samalla mystiseen suojelualueeseen huomasi nopeasti. Tätä oli odotettu.

Jatkuu…

Teksti: Tomi Ståhlberg, Julia Hämäläinen ja Katja Laukkonen

Kuvat: Sonja Martikainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *