LUPin perinteinen talviretki kutsuu taas! Tällä kertaa suuntaammekin kunnolla pohjoiseen, Urho Kekkosen kansallispuistoon. Majoitumme mukavasti Hirvashaudan varaustuvassa, jonka lämmöstä voimme tehdä päiväretkiä osallistujien toiveiden mukaisesti. Tuvalla voimme myös valmistaa yhteiset ruoat, joista sovitaan osallistujien kesken ennen retken alkua. Luvassa on puuterilunta, pakkasta, pimeyttä ja parasta porukkaa!
Retken hinta 150 euroa sisältää matkat Helsingistä ja takaisin, tuvan vuokran ja vakuutuksen. Omat ruoat tuo jokainen itse. Retkeilytarvikkeita (esim. lumikengät) voit lainata LUPin kautta.
Ilmoittautumiset: tällä lomakkeella.
Kategoria: Retkikertomukset
Kategoriat
Pöllöilyä tähtiretkellä
Pöllö- ja tähtiretki Nuuksioon 5.-6. maaliskuuta 2022
(Kirjoittanut Kati)
Kevättalvi on parasta aikaa pöllöjen soidinhuhuilun kuunteluun, joten maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestimme pöllöretken Sipoonkorven kansallispuistoon. Samaan retkeen päätimme yhdistää tähtien ja muiden taivaanilmiöiden tiirailua, mikä johti siihen, että retkeä markkinoitiin nimellä ”The Owl and Star Trek”. Saimme retkelle täydellisen sään: pari astetta pakkasta ja lähes pilvettömän taivaan, eli mitä parhaimman tähtien katseluun ja ulkona yöpymiseen.
Retkelle osallistui peräti yksitoista ihmistä, mikä oli hyvin ilahduttavaa, kun ottaa huomioon, että edellisenä vuonna suunniteltu samanlainen retki peruuntui osallistujien puutteessa. Lähdimme matkaan lauantai-iltana ja ajelimme bussilla Kalkinpolttajanpolun alkupäähän. Sieltä lähdimme illan juuri pimentyessä metsäpoluille. Reitti oli selvästi ollut muutaman muunkin kulkijan suosiossa, sillä lumeen oli tallautunut mainio polku – joka oli rinteissä lähes peilijäässä! Mäkien kapuaminen ylöspäin oli työlästä, mutta alaspäin pääsi helposti, joskin ajoittain kivuliaasti, jos vain suosiolla istui alas ja liukui pyllymäkeä.
Ensimmäisen pysähdyksen teimme Högbergetin laella, mistä oli hyvät näköalat joka suuntaan. Katselimme tähtiä ja ohuen ohutta kuunsirppiä, joka pääsi erityisen hyvin oikeuksiinsa kaukoputken läpi ihasteltuna. Tiirailimme myös Seulasten tähtikuviota kaukoputkella, mikä oli ainakin allekirjoittaneelle koko retken kohokohta! Hämmästyttävän monta tähteä sielläkin näkyi, kun sai katseluvälineeksi muutakin kuin omat silmät.
Högbergetiltä jatkoimme matkaa Kalkkiruukin laavulle, missä sytytimme nuotion ja söimme iltapalaa. Sitten tutustuimme pöllöjen huhuiluun kuuntelemalla niiden ääniä nauhoitteena. Myöhemmin vaeltelimme takaisin Högbergetille katsomaan tähtiä uudestaan, ja matkalla pysähdyimme muutamaan kertaan seisomaan pimeässä ja kuuntelemaan pöllöjä. Saalis tosin jäi laihaksi: kuulimme ehkä yhden varpuspöllön kimeät vihellykset, mutta emme ole siitä aivan varmoja, ja yksi retkeläinen kuuli mahdollisesti helmipöllön puputuksen. Onneksi Högbergetiltä näkyi hyvin tähtiä, vaikka Uranusta emme valosaasteen takia löytäneetkään. Pohjoisella taivaalla näkyi kelmeää vihreää hohdetta, joka saattoi olla himmeitten revontulten loimua, tai sitten se oli vain pilvistä heijastuvaa kaupungin valoa. Oli kummin oli, hauskaa siellä mäellä oli kuitenkin!
Palailimme laavulle puoliltaöin ja nukuimme aamuun asti lähekkäin kuin sillit suolassa. Päivän valjettua ei ollutkaan enää muuta puuhaa kuin syödä aamupalaa nuotiolla, pakata ja tallustella bussipysäkille kotimatkan alkajaisiksi. Vaikkei pöllöjä yöllä juuri kuulunutkaan, oli tähtitaivas komea ja kuunsirpin katselu kaukoputkella hauskaa, ja kaikilla tuntui olevan kiva retki. Kun kerran tämä reissu oli näin suosittu, voisi ensi keväänä olla tilausta uudelle tähti- ja pöllöretkelle, ehkä nyt johonkin toiseen kohteeseen.
Kategoriat
LUPin talviretki Sallaan
LUP on järjestänyt jo monena vuonna talviretken lumisille maille uudenvuoden kieppeillä. Päätimme tietenkin aloittaa vuoden 2022 ennemmin metsästä kuin kaupungista, ja tällä kertaa telttaillen eikä mökissä majaillen. Meitä lähti joulukuun 2021 viimeisenä päivänä kahdeksan reipasta retkeilijää viikoksi Sallan seudulle tykkylumen kuorruttamien kuusien keskelle uhmaamaan pakkasia ja haikailemaan revontulia.
Kuten (lähes) kaikki retket, tämäkin reissu oli kokoelma kommelluksia. Ensinnäkin retki oli tyssätä alkuunsa, kun tavaroiden kuljettamiseen tilattu tilataksi ei ilmestynyt paikalle, ja retken johtaja, kaksi osallistujaa sekä teltta ja kamiina olivat myöhästyä Rovaniemen junasta. Onneksi matka ei loppunut ennen alkuaan, ja lopulta pääsimme Sallaan onnellisesti kaikkien tavaroiden ja retkeläisten kanssa.
Retken alkuperäinen suunnitelma oli tehdä todellinen vaellus, siirtää telttaa parin päivän välein ja kulkea metsissä ja soilla ahkioita kiskoen. Jo ensimmäisenä iltana totesimme, ettei suunnitelma tulisi toteutumaan. Puoli metriä puuterilunta teki kulkemisesta hankalaa sekä suksilla että lumikengissä, ja täyteen pakatun ahkion kanssa liikkuminen oli lähes mahdotonta. Loppujen lopuksi päädyimme telttailemaan Kolmiloukkonen-lammen rannalla koko viikon ja tekemään päiväretkiä.
Mutta eiväthän kommellukset suinkaan siihen loppuneet! Kolmiloukkoselle päästyämme oli jo ilta ja pimeää, ja ainoa tasainen paikka laavun liepeillä oli jo toisten telttailijoiden käytössä. Niinpä jouduimme laittamaan teltan rinteeseen, jolloin kaikki valuivat kohti kamiinaa koko yön. Eipä sillä, kamiina ei ollut lämmin kuin puolet yöstä, koska puuvajan polttopuut olivat umpijäässä ja paloivat huonosti, ja loppujen lopuksi kamiinan piippu meni noesta tukkoon, jolloin kamiina sammui. Toki ennen sammumistaan kamiina sylki koko lailla savua telttaan. Kamiinan sammumisesta kärsittiin myös kahtena muuna yönä, myös sinä yönä kun lämpötila laski -30 asteeseen, mutta lopulta ongelma saatiin korjattua ja pääsimme nauttimaan heräämisestä lämpimässä teltassa.
Mutta pääsimme me ihan oikeasti nauttimaankin Sallan luonnosta, kun olimme ensin ratkaisseet majoituspulmat siirtämällä teltan tasaisempaan paikkaan ja hakemalla kuivia polttopuita toiselta laavulta. Teimme päiväretkiä lähiseuduille ja ihailimme auringonnousuja ja -laskuja – jotka tosin olivat oikeastaan yhteenkasvanut ilmiö, kun olimme niin pohjoisessa, ettei aurinko kivunnut koskaan näkyviin, kunhan nyt loi valoa ja värejä taivaalle muutamaksi tunniksi päivittäin. Komeita puita, kääpiä, korppeja ja kuukkeleita sekä ilveksen jälkiä kuului myös retken luontohavaintoihin. Iltaisin tähyilimme tähtiä, jotka näkyivät upeasti Sallatunturin laskettelukeskuksen valojen kajosta huolimatta, ja parina yönä näimme revontuliakin. Öisin teltassamme vipelsi rohkea päästäinen etsimässä ruoanmurusia ja tarjoamassa viihdettä kipinävahdille.
Kaikista kommelluksista huolimatta meillä oli retkellä hauskaa, ja ainakin itse lähtisin uudestaankin! (Tosin tällä kertaa käyttäisin enemmän aikaa hyvän telttapaikan etsimiseen…)
Kategoriat
Retki Teijon kansallispuistoon
Retki Teijon kansallispuistoon 21.-22.11.2020, by Kati
Marraskuun lopulla päätimme suunnata kolmen hengen porukalla Teijon kansallispuistoon Salon eteläpuolelle. Sattumoisin retkeä edeltävänä päivänä oli satanut ensilumi, joten pääsimme nauttimaan samalla reissulla sekä loppusyksyn väreistä että lumen tuoksusta.
Aloitimme retkemme kansallispuiston etelälaidalta ja kuljimme pitkospuita pitkin pohjoiseen. Paikoittain pitkospuut olivat hieman huonossa kunnossa ja suurimmaksi osaksi lumen peitossa, mutta onneksi meillä oli hyvin aikaa kulkea rauhallisesti. Suolla oli ihanan hiljaista, välillä vain joukko korppeja kävi ronkkumassa taivaalla.
Jäimme yöksi Teerisaaren laavulle, jonka viereen laitoimme teltan pystyyn. Olimme iloksemme hyvissä ajoin paikalla ja saimme syötyä päivällistä ennen pimeän tuloa, jolloin alkoi jo pari päivää aiemmin ennustettu rankkasade ja pienoinen myrsky. Vetäydyimme telttaan juomaan teetä, pelailemaan ja kertomaan tarinoita sekä nukkumaan mukavasti rankkasateen ja tuulen pauhatessa ulkopuolella. Onneksi olimme pystyttäneet teltan huolellisesti, ja asumuksemme kesti hyvin mysrkyn, joka – kuten sittemmin kuulimme – oli heittänyt jopa ruotsinlaivan karille.
Aamu valkeni tyynenä ja kauniina, joskin sade oli sulattanut ensilumen kokonaan. Jatkoimme matkaamme pohjoiseen ja siirryimme suolta mäntymetsiin ja kallioille. Metsistä löysimme koko lailla myöhäisiä suppilovahveroita, joita poimimme kotiin viemisiksi. Kallioilla taas ihastelimme aikaisempien kulkijoiden kokoamia isoja kivikasoja.
Retken jännittävin vaihe koitti vain muutamaa kilometriä ennen määränpäätämme Nenustannummen parkkipaikkaa. Yön rankkasade oli nimittäin pyyhkäissyt lumen lisäksi mukaansa pitkospuut, joita pitkin olisimme päässeet pienen puron yli – ja purokin oli paisunut monen metrin levyiseksi ja arvatenkin melko syväksi virraksi. Kahlaamaan emme halunneet ryhtyä, mutta onneksi löysimme läheltä puron yli kaatuneen puun, jota pitkin onnistuimme tasapainoilemaan jalkojamme kastelematta toiselle puolelle. Enemmän aikaa kuluikin sitten siihen, että rämmimme raivikon läpi takaisin oikealle polulle…
Loppumatka tervahautojen ohi parkkipaikalle sujui sitten rauhallisesti, ja taksikin tuli meitä aivan ajoissa noutamaan Salon rautatieasemalle. Viikonlopun mittainen retki soiden, korppien ja ensilumen sekä viimeisen syysmyrskyn keskelle oli mitä mainioin tapa aloittaa talven odotus.
Kategoriat
Norpparetkellä Saimaalla
Norpparetkellä Saimaalla
18.6.2021 LUP järjesti Savo-Karjalan luontopiirin kanssa norpparetken Linnansaaren kansallispuistoon. Retkeläiset ja oppaat tapasivat klo 16.00 osoitteessa Kauppatori 2. Sieltä retkeilijät ja oppaat menivät autokyydeillä Oraviin. Matkaan meni n. puoli tuntia. Sen jälkeen aloimme valmistelemaan kajakkeja lähtökuntoon. Kun kaikki olivat valmiita (meitä oli n. 10 henkeä) aloimme melomaan kajakeilla kohti Linnansaaren kansallispuiston pääsaarta. Meloimme 5 km Sammakkolahden leirintäalueelle. Melontamatka kesti n. tunnin. Päästessämme perille jakauduimme pieniin ryhmiin, joissa sitten nukuimme aitoissa. Kun olimme jakautuneet niihin ryhmiin, purimme laukkujamme ja sitten oli päivällisen/illallisen vuoro. Sitä varten piti sahata ja pilkkoa puita. Sen jälkeen osa meistä kävi uimassa. Iltaohjelmaa sai kukin tehdä mielensä mukaan.
19.6. alkoi aamupalalla klo 9.00. Tuon jälkeen oli lähes koko päivä melontaa. Aamupalan jälkeen otimme kajakkeihin mukaan tärkeimmät tarvikkeet eli lounastarvikkeet ja muut vastaavat. Sitten lähdimme melomaan, toiveissa nähdä norppa. Noin kello yhden aikaan eräät retkeläiset tekivät ilmoituksen, että näkivät norpan pään. Kun meloimme lähemmäs, sitä ei enää näkynyt. Jatkoimme matkaa, jonka jälkeen tuli toinen ilmoitus, että nyt olisi näkynyt norpan pyrstö. Sitäkään eivät kaikki nähneet. Olimme jatkamassa matkaa, kun todennäköisesti sama norppa, kuin aikaisemmin, kurkisti taas pinnan alta. Nyt kaikki muutkin näkivät sen. Siinä se hetken aikaa ui pää pinnan yllä ja sukelsi hetken kuluttua. Olimme jo lähellä Perpulanluhtaa, johon olimme matkalla, joten rantauduimme, ja söimme siellä. Kun olimme syönyt, niin kävimme Linnavuorella, josta oli tosi kaunis näkymä. Olimme siellä hetken, jonka jälkeen palasimme kajakeille. Jatkoimme melomista. Tarkoituksemme oli siis meloa saaren ympäri, jonka teimmekin. Jatkoimme matkaa. Kun olimme palaamassa takaisin, niin eräs meistä huomasi jotakin outoa eräällä kivellä. Kun hän meni lähemmäs ja katsoi tarkemmin, niin hän huomasi, että eräällä kivellä makoili norppa. Sen näki aika hyvin, vaikka edessä olikin vähän heinikkoa. Katsoimme sitä hetken, jonka jälkeen lähdimme melomaan takaisin leirille. Palasimme ennen kello seitsemää. Sen jälkeen söimme. Samaan aikaan laitettiin saunaa päälle. Kun oli syönyt, sai mennä saunaan ja saunasta uimaan. Sauna oli päällä yhdeksään asti. Sen jälkeen syötiin iltapalaa ja sai taas tehdä mitä halusi ennen nukkumaanmenoa.
20.6. söimme vain aamupalan, jonka jälkeen aloimme valmistautumaan lähtöön. Meidän piti luovuttaa Ekohostellin avaimet ja kajakit klo 12.00. Lähdimme n. klo 9.00. Matkamme oli tällä kertaa vähän pidempi, koska kuljimme Oraviin vähän eri reittiä, kun tulimme. Saavuimme Oraviin n. klo 11.00, jonka jälkeen aloimme tyhjentämään ja puhdistamaan kajakkeja. Kun ne olivat valmiina, käännettiin kajakit ympäri. Pidimme sen jälkeen pienen kokouksen, jossa kävimme läpi retkeä, sekä sitä, oliko retki ihmisten mielestä onnistunut. Kaikkien mielestä oli, eikä ihmisiä olisi yhtään haitannut, vaikka norppia ei olisikaan näkynyt. Kokouksen jälkeen jokainen meni minne omiin suuntiinsa. Osa meni kotiin Savonlinnan kautta, osa taas ajoi suoraan omaan kotiinsa.
Kirjoittanut retkellä mukana ollut Matias Joentausta
Susanna Soisalon upea kuvareportaasi retkestä:
